Säde Tahvanainen Politiikkaa syksyn lämpöön

Ennaltaehkäisy on tuottavaa

  • Ennaltaehkäisy on tuottavaa

Lastensuojelun määrällinen räjähtäminen puhuttaa. HS toteaa pääkirjoituksessaan tänään (17.9.2018): ”Huostaan otettujen lasten ja nuorten määrä kertoo, että perheitä ei ole onnistuttu auttamaan ajoissa.” Myös sote -uudistuksessa yritetään asiaan pureutua, ongelma mm. perustason lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saavuttamisessa on tunnistettu.

Samanlaista lastensuojelun ongelmia koskevaa keskustelua kävimme jo vuosi sitten Vantaan valtuustossa. Toin omassa puheenvuorossani esille huolen ennaltaehkäisystä ja asian myös kustannuskysymyksenä: pelkästään Vantaalla lastensuojelu maksaa 70 miljoonaa euroa vuodessa, noin kolmasosan perustason sote -menoista kunnassamme. Inhimillinen hinta on korvaamaton, liian myöhäinen avun saanti johtaa hädän lisääntymiseen traagisiin ihmiskohtaloihin. Ennaltaehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tuottavaa.

Valtuuston puheenvuoroja on virkaportaassa kuunneltu. Kiitos siitä! Vantaa on selvittänyt 1.6.2018 alkaen lastensuojelun asiakkaiden taustasyitä ja käynnistämässä hanketta yhdessä Sitran kanssa ennaltaehkäisyn parantamiseksi. Tuloksellisen ennaltaehkäisyn säästöpotentiaaliksi on laskettu 7,5 -10,8 miljoonaa euroa seuraavalla 12 -vuotiskaudella.

Mielenkiintoista on havaita, että se mitä itse erityisopettajana olen kiireisimmäksi tarpeeksi havainnut, on myös laajan asiantuntijakartoituksen johtopäätös. Yhteiseksi nimittäjäksi nousevat lasten hoitamattomat neuropsykologiset ongelmat. Siis mm. ADHD, lievä tarkkaamattomuus eli ADD, asperger -tyyppiset oireet, tic -oireet, pakko -oireiset häiriöt ja yleiset oppimisen häiriöt. Varsin yleisiä ongelmia, joihin voitaisiin varhaisella tuella tehokkaasti vaikuttaa. Nykymalli kuitenkin toimii käänteisesti, systeemi ottaa sisään vasta ”riittävän vakavien ongelmien ilmetessä”. Lievempioireiset siis jäävät väliinputoajiksi.  -Tämän olen valitettavan konkreettisesti nähnyt myös omassa työssäni.

Kun oireileva lapsi tai nuori ei saa tukea, hän ahdistuu, käytöshäiriöoireet alkavat yleistyä ja negatiivisen palautteen kierre syntyy niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin koulussa. Koulumotivaatio laskee ja vapaa -aikaa aletaan viettää sosiaalisesti riskialttiissa ympäristöissä, osa eksyy jo peruskoulussa rikospolulle. Toki monissa perheissä se suurin oireilija on jompikumpi huoltajista tai molemmat, joka heijastuu lapsiin. Kun perheet eivät jaksa arjen paineissa liiallista kuormitusta ja pakka hajoaa käsiin. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa lastensuojeluasiakkuus.

Tarvitaan kokonaisvaltaista perheen tukea ja nopeampaa reagointia. Esimerkiksi lasten tai nuorten psykiatriaan pitäisi olla mahdollisuus päästä parissa viikossa, kun nyt jopa puoli vuotta joutuu odottamaan ensikonsultaatiotakin. Sama pätee erilaisia tutkimuksiin ja terapioihin. Näissä varhainen ns. piikki auki -periaate on aivan varmasti tuottavampaa kuin suuria vaurioita korjaava lastensuojelutyö.

 

Säde Tahvanainen

- osaaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Liian nuoria on aika ikävää lääkitä, varsinkin kun lääkeiden toiminnasta lasten aivoille ei ole käsitystä. Ylivilkas lapsi ei välttämättä ole hoidon tarpeessa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Liian nuoria on aika ikävää lääkitä, varsinkin kun lääkeiden toiminnasta lasten aivoille ei ole käsitystä. Ylivilkas lapsi ei välttämättä ole hoidon tarpeessa.»

Näin tosiaan on erityisesti ADHD:n hoitoon käytettävien metyylifenidaatin ja metamfetamiin (se Jari Sillanpään mielihuume) käytössä. Aikuisille aika OK, mutta eivät sovellu lapsille.

Taustalla saattaa olla ADHD:n diagnoosi "häiriönä", joka on vahvana nykyisessäkin käypä hoito -suosituksessa. Sinällään ADHD:ssa on monia piirteitä, jotka ovat todellinen debilitoiva ongelma, mutta ne ovat vain osa kokonaisuudesta. Häiriön sijaan ADHD:n kohdalla ehkä kannattaisi hyväksyä se, että jotkut nyt vain hakeutuvat elämyksiin ja uutuuksiin enemmän kuin toiset. Sen voi käsittää ja käyttää positiiviseksi piirteeksi, eikä vain häiriönä joka täytyy korjata lääkkeillä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Lastensuojelun määrällinen räjähtäminen puhuttaa. HS toteaa pääkirjoituksessaan tänään (17.9.2018): ”Huostaan otettujen lasten ja nuorten määrä kertoo, että perheitä ei ole onnistuttu auttamaan ajoissa.”»

Täyttä puppua, koska monissa tapauksissa ei ole mitään auttamista, mitä olisi koskaan tarvittu. Huostaanotot usein perustuvat perhe- ja sosiaalityöntekijöiden mielivaltaan perheissä, joiden elämää he eivät hyväksy. Siihen ei tarvita muuta kuin perhetyöntekijän kateus paremmin menestyvää kohtaa. Itsekin saattaisit joutua heidän uhrikseen, jos kohdallesi osuva sosiaalityöntekijä nyt vain ei tykkää demareista tai mistä syystä sinusta jokun nyt vain ei pidä. Yllättäen kotisi onkin lapselle vaarallinen tai olet kykenemätön ottamaan yhteyttä lapseen ja tämä tietenkin on peruste kaikenlaisille "tukitoimille", kuten siis huostaanotolle. Sanoit mitä tahansa, sillä ei ole merkitystä, koska sosiaalityöntekijä voi "nähdä" asian asiantuntijana toisin. Hankalammissa tapauksissa toinen vanhemmista saattaa käyttää lastensuojelua vain kumppaninsa hallitsemiseen, jos kokee itsensä suhteessa epävarmaksi. "Syitä" löytyy aina.

Lastensuojelun kriisistä on kirjoitettu viime vuosina paljon. Jos on liikaa asiakkaita sosiaalityöntekijää kohden, voidaan joko lisätä sosiaalityöntekijöitä tai – vähentää asiakkaita! Lastensuojelun asiakasmäärät perustuvat siihen, että opettajia, terveydenhoitajia ja muita kannustetaan ja peräti velvoitetaan tekemään lastensuojeluilmoitus mistä tahansa vähänkin huomiota herättävästä eli ammattikielellä "huolesta". Kun mitättömätkin virkamiehet pääsevät ihmisten koteihin, kykenee kuka tahansa generoimaan äärettömän määrän huolta. Varsinkin heitä itseään nyppivistä asioista, oli kyse sukupuolten välisestä tasa-arvosta, uskonnosta tai muusta ideologiasta, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Kun kaikki perustuu virkamiesten subjektiivisiin lausuntoihin, joita "asiakkaat" eivät voi kyseenalaistaa mitenkään, on kyseessä puhdas mielivalta.

Pääasia lienee, että se pitää työllistetyt työllistettyönä ja tietenkin kannattaa aina vaatia lisää liksaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille yli 4000 €:n palkka ja ongelmat on ratkaistu!

    «Siis mm. ADHD, lievä tarkkaamattomuus eli ADD, asperger -tyyppiset oireet, tic -oireet, pakko -oireiset häiriöt ja yleiset oppimisen häiriöt.»

Oman kokemukseni perusteella nämä olisi parasta jättää hoitamatta ennen kuin "hoitaa" laitostamalla melko hyvin toimeen tulevat lapset, vain koska heillä on vähän ongelmia. Taustalla epäilemättä on tarpeita saada laitoshoidon piiriin mahdollisimman monia lapsia, jotta töitä riittäisi.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Maailma on täynnä rakkauslauluja ja sitten sitä rakkautta on ikään kuin vedetty vain enenevissä määrin WC:n pöntöistä alas. Voisi sitä ajatella että missä vika, kun lapsen hyvä ei tunnu toteutuvan tässä maailmassa. Hakevatko aikuiset sitä omaa extraansa niin tehokkaasti, että samalla ajavat lapset suojatielläkin yli.

Mitä lapset kaupungin tänään näkevät ja mitä kokevat, tuntevat tai kaipaavat, en tiedä. Kun sitä elektroniikkaa on huone (ehkä) tulvillaan. Muistan sentään mitä on kaivata aina toista vanhempaa lapsena silloin tällöin ja toivoa että hän saapuisi hyvin voivana kotiin. Asuimme maaseudulla. Niin kävi onneksi joka kerta, oli kysymyksessä työ tai sairaala. Mutta mikä näitä oireita sitten oikein aiheuttaa ja ovatko diagnoosit oikeita ? Pelottavaa ajatella että eivät aina olekaan.

Vaikeistakin ajoista selviää kun on vain tukiverkosto joka selvittää vaikeudet ja auttaa eteenpäin. Se lienee tärkeintä, että ei haaveile liiasta vaan saa sen mitä elääkseen tarvitsee. Vanhemmilla itsellään täytyisi olla älliä etsiä apua itselleen ja perheen pienemmille ennen sitä pahinta tälliä. Loppuun palaminen, kyllästyminen ja avioero. Rakkaus muuttaa muotoaan sanoina ja tekoina.
https://www.youtube.com/watch?v=JG35mXNDbf8

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kaikki hyvät ajatukset ovat tervetulleita ihmisten ja ihmiskunnan parhaaksi. Niinpä ei sen väliä mistä ajatuksensa saavat he, jotka päättävät että mitä huomenna tehdään. Juttelin Vapaavuoron blogissa erään naisen kanssa siitä kuinka lapsena koetusta kuolemasta ei puhuttu silloin kun olisi pitänyt puhua. Se jätti jälkensä, kun ikää oli vain kymmenen ikävuotta.

Blogi on edelleen tallessa ja luettavissa (Vapaavuoro Mirjami Parant/Lähtöjä). Mutta tämä alapuolella oleva linkki antaa ajatuksen vain musiikin muodossa, ei sen enempää tällä kertaa.

https://www.youtube.com/watch?v=Pc0DTloOn-M

Toimituksen poiminnat