Säde Tahvanainen Osaamista politiikkaan

Miksi kuulua kirkkoon?

  • Miksi kuulua kirkkoon?

Seurakuntavaalit ovat ovella. En ole ehdolla, mutta moni muu onneksi on. Myös seurakunnissa tehdään paljon tärkeitä päätöksiä yhteisistä asioista ja verovaroista.

Poikani pääsi ripille tänä kesänä. Olemme siis nyt käyttäneet kirkollisverovaroja hiukan kotiin päin. Vantaalla veroprosentti on yksi.

Moni on eronnut kirkosta verotuksen vuoksi, yhtä moni varmaan myös koska ei enää usko niin taivaallisiin asioihin. Jos minun ja poikani uskoa tiedustellaan, usko tuonpuoleiseen lienee hyvin hatara, eli edustamme peri luterilaisen ”elämäntapauskovaisuutta”. On perinne kuulua kirkkoon ja riitit kuuluvat ihmisen kasvuun. 

Lapseni tokaisu 6 -vuotiaana uskonnosta kuvaa tätä hyvin ”kuka voi uskoa niin hassuihin juttuihin”. Silti hän meni ripille. Silti hän valinnee aikanaan kirkkohäät ja luterilaisena elämisen tien. Niinkuin minäkin. Tosin minä kävin 7 vuotta pyhäkoulua, rukoilin 14-vuotiaaksi asti joka ilta, koska muuten uskoin tekeväni syntiä ja että joku läheisistä kuolee. Sitten päätin antaa itselleni armoa, että saan jättää välillä iltarukouksen väliin. Onneksi kukaan ei kuollut. 

Vanhempanl eivät olleet uskovaisia pannessaan lapsensa pyhäkouluun. Se nyt vain oli kätevä tapa sunnuntaiaamuna saada vanhempien omaa aikaa ja kerhotoimintaa vuokralähiön lapsille. 

Pyhäkoulussa opin hyvin raamatun keskeiset sisällöt. Siitä on ollut paljon apua opettajana uskontotunneilla. Pyhäkouluajalta olen myös oppinut lauluja, jotka ovat kulkeneet koko elämän mukana. Sen lisäksi alakoulussa opitut virret ovat syvällä muistiytimissä. Hoilotin sekä poikani että tämän serkun konfirmaatiossa parin viikon välein niin antaumuksella, että nuorisoa taisi hävettää. 

Virret ja sunnuntaiaamun televisiojumalanpalvelus ovat välillä hyvin rentouttavia. Paluu johonkin lapsuuden joogamaiseen keskittymistilaan (anteeksi ei liity mitenkään kristinuskoon tämä termi). Yhteiset hetket kirkossa luovat yhteenkuuluvuutta ja korostavat pohjoismaista luterilaista kulttuuriperintöä.

Tärkein syyni kuulua kirkkoon onkin kulttuuriperinnön vaaliminen. Pohjoismainen hyvinvointivaltioajattelu pohjautuu kristinuskon ja erityisesti luterilaisuuden arvopohjaan pitää kaikista tasavertaisesti huolta. Jos tahdomme sen säilyvän, on myös kirkollisen työn merkitystä hyvä tukea kirkkoon kuulumalla. Jokainen toki tekee oman valintansa. 

Kulttuurit ovat kautta aikojen vaikuttaneet toisiinsa, myös uskonnot. Uskontojen välinen yhteistyö on tärkeää, tällä ulottuvuudella kristityt, muslimit ja muut uskonsuuntaukset voivat tehdä paljon hyvää maailman hyväksi. Valitkaamme siis lokakuun seurakuntavaaleissa hyviä päätöksentekijöitä niin oman luterilaisen kirkkomme asioiden hoitajiksi kuin kirkkojen välisen yhteistyön edistäjiksi.

Säde Tahvanainen

 - Osaaja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kirkon suurin ongelma on, että siihen kuuluu aivan liikaa kristittyjä, mikä pilaa sen älyllisen ilmapiirin. Itseäni ei kiinnostaisi identifioitua porukkaan, joiden aktiiveista merkittävä osa on ajatusmaailmaltaan selvästi harhaisia, aktiivisesti pyrkivät levittämään niitä ja vieläpä pyrkivät niiden perusteella määräämään toisten elämää.

Olen monesti halunnut esittää Evlut kirkon istuvalle arkkipiispalle haasteen tunnustaa: "Jumalaa tuskin on olemassa, mutta sillä ei ole oleellista merkitystä." Sen suora tunnustaminen, että Jumala on luotu ihmistä varten, antaisi kirkon olla positiivinen osa kulttuuriamme ilman kontribuutiota älylliselle rappiolle. Ja todellinen kansankirkko.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Taustalla on pyhän Laurin kirkko josta on paljon hyviä muistoja. Vihkikirkko ja kolme lastani on siellä kastettu.

Miksi olla kirkon jäsen on hyvä kysymys jota on syytä aina välillä pohtia. Perinteet, todellinen usko vai halu olla osa valtavirtaa?

Muuttuuko luterilainen kirkko politiikan jatkeeksi kuten Ruotsissa on käynyt?Siellä on todellakin seinät leveällä ja katto korkealla ylitsevuotavan suvaitsevaisuuden alttarilla.

Lopulta käy niin että sanoma puuroutuu ja ei puhuttele enää ketään. Siksi en äänestä koskaan kirkollisvaaleissa radikaaleja uudistajia.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

3-luokkalainen lapseni käy koulun uskontotunneilla vaikka kumpikaan vanhemmistaan ei kuulu kirkkoon eikä mukulaa ole kastettu kirkollisin menoin. Päättelimme että hän tuskin menee siitä rikki. Olin iloinen kun syksyn ensimmäisen uskontotunnin jälkeen tehtävävihkosta löytyi sellainen ajatus kuin "Suomessa on uskonnonvapaus ja jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, tai olla uskomatta" tjsp. Opettaja oli kirjoituttanut tämän luokassa jokaisella.

Minä en ymmärrä, miksi kirkko edes haluaisi jäsenekseen kaltaiseni jumalattoman pakanan.

Käyttäjän sadetahvanainen72 kuva
Säde Tahvanainen

Uskonnonvapaus on juuri se hieno asia. Kirkkoon kannattaa kuulua vain, jos se tuntuu itsestä hyvältä :-)

Käyttäjän tuominenanttijuhani kuva
Antti Tuominen

Kirkkomme on sisäisessä kriisissä, se on kadottanut identiteettinsä ja ehkä hyvä niin; voi kysyä mihin kirkkoa tänäpäivänä tarvitaan. Minä kuulun ev.lut kirkkoon, vaikka en saa kirkolta mitään, en edes sitä jumalaa, sillä sellaiseen uskominen olisi ainakin minulle älyllistä epärehellisyyttä.

Olisi toivottavaa että uskonnot ylipäätänsä katoaisivat historiaan. Ne ovat olleet vallankäytön tehokkaita välineitä mutta tarvitaanko niitä enää?

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Kirkkoon kuulumiseen on tasan NOLLA syytä, PISTE! Täysin keinotekoinen ja turha laitos.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kirkko pitää yllä evankeliumin sanomaa ja tarpeeton se sanoma ei ole koskaan ollut. Niin kauan kuin se on valmiina, sitä voi joku pitää tarpeettomana, mutta kun Jumalaan oikeasti uskovat ottavat ja katoavat, on maailma kohta helvettiä vaille valmis.

Olin kerran kirkon "matalan profiilin" illan istujaisissa. Sinne saapui myös tuntemani mies humalassa, kertomaan mietteitään. Syvällisesti ajatteleva, ei uskovainen, mutta näitäkin asioita miettinyt.

Hän on jo poistunut keskuudestamme. Tuon illan aikana oli paljon puhetta kaikenlaisista asioista. Yksi hänen lauseistaan jäi kuitenkin vahvana ja ikuisesti mieleeni. "Vaikka kynnysmatoksi, kunhan oikealle puolen."

Kirkon ilosanoma on lopullinen surusanoma niille, jotka huomaavat valmistautumattomina viettävänsä ikuisuuden siellä väärällä puolen. Jos aikoo päästä perille asioista, siitä että kuinka sen paremman paikan ehdot täyttää, on silloin syytä kysyä sitä heiltä, jotka osaavat antaa valoa maailmaan joka pimeydessä vaeltaa. Se on kirkon tehtävä edelleen tänäkin päivänä.

Toimituksen poiminnat